Niin meni joulu, alkoi uusi vuosi ja täytinpä vuosiakin - pyöreät 30 vuotta! Meikänainen lojuu edelleen sairaslomalla, mutta arvatkaa vaan olenko osannut pitää näppini irti helmistä? No en täysin, vaikka olen kyllä yrittänyt kovasti! Sitä kun urhoollisesti tekee vain vähän kerrallaan ja pitää taukoa välissä, niin kyllä sieltä jotain lopputuloksiakin syntyy.
Olen ollut viime aikoina melkoisen turhaantunut tähän blogiin ja avauduinkin asiasta tänään somessa aika huolella. Kirjoitin statukseeni näin: "
Oon tässä vähän miettinyt, että pitäiskö ton korublogin pitäminen lopettaa kokonaan. Kauhee vaiva tehdä eka se koru, sitten kuvata se, editoida kuvat, tehdä postaus -> keksiä jotain hölinää ja naseva otsikko. Eikä ketään edes kiinnosta. Toki pidän blogia omaksi ilokseni ja ensisijaisesti työpäiväkirjana, mutta vois siihen olla joku helpompikin keino."
Avautumiseni sai paljon kommentteja. Ystävieni mielestä blogia ei missään nimessä tule lopettaa ja monet tuntuisivat sitä seuraavan, vaikka oletin ettei täällä juuri ketään edes käy. No olin väärässä siinäkin, kun katselin hieman tilastoja. Parhaimmillaan tätä blogia kuitenkin lukee parhaimmillaan yli 3000 yksittäistä kävijää per kuukausi. Se on huima määrä! Kiitän ja kumarran jokaista uskollista lukijaani!
Olen stressannut kovasti sitä, etten käsivammani takia pysty tekemään koruja entiseen malliin, joten blogikaan ei päivity enää kuten ennen. Koruilu on kuitenkin intohimoinen harrastukseni ja elämäntapani, jota tuskin tulen koskaan lopettamaan kokonaan - vauhti on nyt vain hetkellisesti hidastunut ja se pitää hyväksyä. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että olen myös hieman ihmetellyt sitä miksi postauksiani ei enää kommentoida juuri lainkaan. Onko syynä hiljaiselo vai teenkö nykyään tylsiä koruja?
Oli miten oli - blogia ei tulla ainakaan vielä kuoppaamaan. Pidän sen kirjoittamista kuitenkin edelleen mielekkäänä, vaikka onhan jokainen postaus varsin ison työn takana - kuten varmaan ainakin kaikki omaa blogia pitävät tietävät. Joskus sitä vain turhautuu, ymmärrättehän? :)
No mutta nyt riittää avautumiset ja sitten niitä koruja vihdoin! Tänään oli kovin harmaa päivä, (kuten aika moni päivä tässä viime aikoina) joten kuvat ovat aika tummanpuhuvia. Varsinkin, kun bloggeriin lisätessä ne tuntuisivat tummuvan entisestään! Äh, en jaksa enää avata Lightroomia uudelleen :)
Sain eräältä ystävältäni perinteisesti uudet
Papayan kalenterit vuodelle 2014, joten pääsin leikkelemään viime vuoden kalentereista pikkukuvat korutarkoituksiin. Ensimmäisessä korussa riipuksen väreihin sopivat myrkynvihreät lasihelmet sekä vaaleanpunaista fasettihiottua korallia. Piti jatkaa tuota helmijaksotusta enemmänkin, mutta korallihelmien reiät olivat liian pienet, vain näistä neljästä sain metallilangan mahtumaan läpi.
Tämän riipuksen kuva on ehkä oma lempparini kaikista!
♥
Fluoriitti on minulle jostain syystä haasteellinen kivilaji. Se näyttää nauhassa niin vaisulta ja valjulta, mutta korussa se jotenkin syttyy loistamaan aivan ihmeellisellä tavalla. Olen yllättynyt jokaisella kerralla, kun olen siitä jotain tehnyt - nytkin. Muut osat hopeoitua metallia.
Viimeisessä korussa lempiväriyhdistelmäni sai kukoistaa, kun helmet sopivat niin hienosti riipuksen väreihin. Tässäkin hopeoidut välilinkit yms. muut metalliosat.
Ja siinä vielä kaikki koruset sievästi rivissä. Olisin iloinen, jos kommentoisit mikä korukolmikon kolmesta yksilöstä viehättää eniten? Rattoisaa tiistaita ja parhainta uutta vuotta kaikille!