14. tammikuuta 2014

Antiikkia antiikkia

Täytin 30 vuotta tammikuun alussa ja sain isän äidiltä uskomattoman hienon syntymäpäivälahjan, jonka haluan esitellä myös täällä blogissani. Korua voi käyttää rintakoruna tahi riipuksena. Ajattelin soveltaa korun käyttöön jälkimmäisessä muodossa, mutta ensin tähän pitää tilata jokin kaunis hopeaketju, jonka tietenkin patinoin, jotta se sopii korun omaan, ajan mittaan patinoituneeseen ulkomuotoon. Korun voisi tietenkin halutessaan puhdistaa ultaäänipesussa, mutta pidän siitä enemmän tällaisena.




































Koru on hyvin vanha, mutta tarkkaa tietoa valmistusvuodesta ei ole. Se on mummini mummin peruja ja hän on ilmeisesti saanut tämän kauniin korun lahjaksi jostain työpaikastaan läksiäislahjaksi, mahdollisesti jopa Munkkiniemen kartanosta, missä hän toimi palvelusväkenä 1800-1900 luvun taitteessa. Koru on siis mahdollisesti jopa yli 100-vuotias! Korun historia kiinnostaa minua huiman paljon ja aionkin viedä sen piakkoin johonkin antiikkiliikkeeseen arvioitavaksi.






































Rasia on yhtä vanha kuin korukin ja valmistettu ilmeisesti juurikin tätä korua varten.
En meinannut saada tuon kauniin ametistin väriä ja välkettä kunnolla vangittua kameralla. En edes auringonpaisteessa. Jos lukijoista joku on enemmänkin perehtynyt hiontoihin, niin mitähän hiontaa tähän kiveen on käytetty? Viistehiontaa ehkä?

Pienet vaaleat helmet ovat varmaankin makeanvedenhelmiä. Luulen, ettei tällaisen koruun välttämättä ole istutettu suolaisen veden helmiä, vaikka niitä antiikkikoruissa usein näkeekin. Korun pohja on pronssia (edit.) hopeaa. Jos istutukset oltaisiin tehty arvokkaampaan metalliin, niin silloin helmet voisi varmaankin olla jopa suolaisen veden helmiä. Tämä nyt oli ihan omaa pähkäilyä, voin olla väärässäkin.






































Koru on joka tapauksessa valtavan kaunis, ja jos ei oikeasti kovin arvokas, niin sitä se on ainakin minulle. Käytänkin tätä vain juhlapäivinä sopivan juhla-asun kanssa. Pitää hankkia äkkiä se ketju tähän, niin se pääsee joskus ulkoilemaan. On varmasti asunut tuossa rasiassa jo hirmuisen pitkään ja haluaa pian käyttöön! :)

13. tammikuuta 2014

Maa kutsuu

Kiitokset kommenttitulvasta ja myös palautteesta edelliseen postaukseen! Lämmittivät erityisen paljon mieltä ja sain uutta puhtia blogin pitämiselle.
Eräs kommentoija pyysi suurempia kuvia blogiin, joten muutinkin keskimarginaalia nyt leveämmäksi, jotta myös isot kuvat mahtuvat paremmin. Aiemmalla pohjalla ne meinaan venyivät laitojen yli ja se näytti hölmölle. Onneksi tuota sai levennettyä ihan helposti.

En meinaa ihan kaikkia kuvia välttämättä suurentaa, vain ne jotka näyttävät isona hyvälle. Joissakin kuvissa tuntuisi laatu ikävästi kärsivän aika paljon, kun niitä suurentaa. Kuvat saa edelleen isoksi niitä klikkaamalla tai Chromen lisäosalla, joka suurentaa kuvan, jos sen päälle vie kursorin. Itselläni on tuo selain ja kyseinen appi käytössä, joten muiden blogeja lukiessa pienet kuvat eivät häiritse ainakaan minua.

Eihän bloggerissa ole mitään työkalua, millä voisi helposti suurennella vanhojen postausten kuvia jotenkin massana? Noh, vaikka tuollainen työkalu löytyisikin, joutuu noita tekstejä varmaan aika paljon muokkaamaan, koska kuvien koon muuttaminen sotkee aika lailla kaikki rivit. Luulen, etten jaksa manuaalisesti käydä läpi tuhatta postausta, joten aloitetaan niillä suurilla kuvilla siis tästä eteenpäin. :)

Sain tehtyä viime viikolla (ja vähän tänäänkin) muutamia helppotöisiä korusia. Kaikissa tuntuisi tahattomasti toistuvan melko maanläheinen värimaailma.

"Luuläpyskät", luuhelmiä ja hopeoidut metalliosat. Kuvan rannekoru ei ole tekemäni, toimii vain kuvausrekvisiittana. :)


























Pitkästä aikaa tällainen miesten/unisex -koru! Helminä puuhelmiä, hematiittia tai lasia ja oliskohan noi putket luuta? Näyttivät ainakin luuhelmiltä, mutta täyttä varmuutta ei ole sillä kaikki tämän korun helmet on ostettu Kierrätyskeskuksesta.










































Korviksissa ihanat Etsystä tilatut "fossiilihelmet", jotka ovat lasia. Kuten myös nuo ihanat särmikkäät ruosteisen oranssit helmet. Näihin sotkin hopeoituja ja hopeisia osia keskenään. Koukut patinoitua hopeaa ja muut osat siis hopeoitua korumetallia.






































Peruskauraa lasihelmistä ja messingistä. Huomaatteko, että olen yrittänyt etsiä erilaisia kuvaustaustoja ja rekvisiittaa. Kynttilä.. hömm.. :D

























Peruskauraa tämäkin rannekorunen. Tummanruskeita puurondelleja ja huurrettua 8mm karneolia, jotka ovat lojuneet nurkissa jo vuosia. Kauniita ne ovat ja ihanan erikoisiakin, mutta en vain ole osannut käyttää niitä mihinkään! Paitsi nyt. :)



























Ei korviksia ilman niitä ihania lasirondelleja! Pitihän nyt sellaisetkin näpertää. :) Vihrät helmet myös lasia. Muut osat messinkiä.


























Uskomattoman paljon koruja tai ainakin kuvia! Ei uskoisi, että olen nämä kaikki viikossa saanut aikaan tällä etanatahdillani. Ja vielä jäi jotain esittelemättä, se jääköön huomiselle!

8. tammikuuta 2014

Vuoden ekat!

Niin meni joulu, alkoi uusi vuosi ja täytinpä vuosiakin - pyöreät 30 vuotta! Meikänainen lojuu edelleen sairaslomalla, mutta arvatkaa vaan olenko osannut pitää näppini irti helmistä? No en täysin, vaikka olen kyllä yrittänyt kovasti! Sitä kun urhoollisesti tekee vain vähän kerrallaan ja pitää taukoa välissä, niin kyllä sieltä jotain lopputuloksiakin syntyy.

Olen ollut viime aikoina melkoisen turhaantunut tähän blogiin ja avauduinkin asiasta tänään somessa aika huolella. Kirjoitin statukseeni näin: "Oon tässä vähän miettinyt, että pitäiskö ton korublogin pitäminen lopettaa kokonaan. Kauhee vaiva tehdä eka se koru, sitten kuvata se, editoida kuvat, tehdä postaus -> keksiä jotain hölinää ja naseva otsikko. Eikä ketään edes kiinnosta. Toki pidän blogia omaksi ilokseni ja ensisijaisesti työpäiväkirjana, mutta vois siihen olla joku helpompikin keino." 

Avautumiseni sai paljon kommentteja. Ystävieni mielestä blogia ei missään nimessä tule lopettaa ja monet tuntuisivat sitä seuraavan, vaikka oletin ettei täällä juuri ketään edes käy. No olin väärässä siinäkin, kun katselin hieman tilastoja. Parhaimmillaan tätä blogia kuitenkin lukee parhaimmillaan yli 3000 yksittäistä kävijää per kuukausi. Se on huima määrä! Kiitän ja kumarran jokaista uskollista lukijaani!

Olen stressannut kovasti sitä, etten käsivammani takia pysty tekemään koruja entiseen malliin, joten blogikaan ei päivity enää kuten ennen. Koruilu on kuitenkin intohimoinen harrastukseni ja elämäntapani, jota tuskin tulen koskaan lopettamaan kokonaan - vauhti on nyt vain hetkellisesti hidastunut ja se pitää hyväksyä. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että olen myös hieman ihmetellyt sitä miksi postauksiani ei enää kommentoida juuri lainkaan. Onko syynä hiljaiselo vai teenkö nykyään tylsiä koruja?

Oli miten oli - blogia ei tulla ainakaan vielä kuoppaamaan. Pidän sen kirjoittamista kuitenkin edelleen mielekkäänä, vaikka onhan jokainen postaus varsin ison työn takana - kuten varmaan ainakin kaikki omaa blogia pitävät tietävät. Joskus sitä vain turhautuu, ymmärrättehän? :)

No mutta nyt riittää avautumiset ja sitten niitä koruja vihdoin! Tänään oli kovin harmaa päivä, (kuten aika moni päivä tässä viime aikoina) joten kuvat ovat aika tummanpuhuvia. Varsinkin, kun bloggeriin lisätessä ne tuntuisivat tummuvan entisestään! Äh, en jaksa enää avata Lightroomia uudelleen :)

Sain eräältä ystävältäni perinteisesti uudet Papayan kalenterit vuodelle 2014, joten pääsin leikkelemään viime vuoden kalentereista pikkukuvat korutarkoituksiin. Ensimmäisessä korussa riipuksen väreihin sopivat myrkynvihreät lasihelmet sekä vaaleanpunaista fasettihiottua korallia. Piti jatkaa tuota helmijaksotusta enemmänkin, mutta korallihelmien reiät olivat liian pienet, vain näistä neljästä sain metallilangan mahtumaan läpi.


























Tämän riipuksen kuva on ehkä oma lempparini kaikista! 



Fluoriitti on minulle jostain syystä haasteellinen kivilaji. Se näyttää nauhassa niin vaisulta ja valjulta, mutta korussa se jotenkin syttyy loistamaan aivan ihmeellisellä tavalla. Olen yllättynyt jokaisella kerralla, kun olen siitä jotain tehnyt - nytkin. Muut osat hopeoitua metallia.







































Viimeisessä korussa lempiväriyhdistelmäni sai kukoistaa, kun helmet sopivat niin hienosti riipuksen väreihin. Tässäkin hopeoidut välilinkit yms. muut metalliosat.



























Ja siinä vielä kaikki koruset sievästi rivissä. Olisin iloinen, jos kommentoisit mikä korukolmikon kolmesta yksilöstä viehättää eniten? Rattoisaa tiistaita ja parhainta uutta vuotta kaikille!