31. heinäkuuta 2010

Korviskoukut Gesin tapaan

It´s tutorial time! Eka ohjeeni tässä blogissa jopa!
Luulen, että teen korviskoukkuni hieman eri tavalla kuin muut, korjatkaa jos olen väärässä. :)

Esittelen kaksi eri koukkumallia á la Gesi:

1. Tarvikkeet: Alusta, 0,8mm hopealankaa ja 3mm hopeahelmiä, pihdit, (katkaisu-, latta- ja pyörö-) sopivan kokoinen kynä, (minulla Gemshow-onlinen kynä, Täydellinen!) metallivasara, alasin sekä viila.
















2. Ensimmäisen mallin koukkuihin ei tarvita kaikkia yllä näkyviä työkaluja. Hopealanka, kynä, pyöröpihdit ja viila riittää.

Pyöräytä hopealangan päähän pyöröpihdeillä silmukka






















3. Sitten kynä kauniiseen käteen. (Minun käteni eivät sitten ole kovin kaunista katseltavaa, kynsilakat tosi rumasti, yäk!) Ota tiukka ote langasta ja pyöräytä lanka kynän ympärille.
















Kas näin:

















4. Muotoile langan päätä hieman joko kynää apuna käyttäen tai sitten lattapihdeillä. (ks. korviskoukku #2)

















5. Katkaise lanka ja hio terävä pää viilalla kauniin pyöreäksi. Valmista tuli!
















Sitten korvakorukoukku numero 2:


1. Pyöristä langan pää samalla tavalla kuin edellisessä ohjeessa. Pujota lankaan hopeahelmi.






















2. Nappaa pyöröpihdeillä kiinni helmen yläpuolelta ja käännä lanka 90 asteen kulmaan.
















3. Käännä koukku muotoonsa kynän avulla. Muista jälleen tiukka ote!

















4. Muotoile langan pää kynällä tai lattapihdeillä. Tässä mallissa käytin lattapihtejä.






















5. Naputtele koukun pyöreä kohta vasaralla kevyesti litteäksi.

















6. Viilaa jälleen pää nätiksi.

















Ei siis sen vaikeampaa! Tässä kuvassa vielä valmiit koukkuset. Vähän on lanka kärsinyt. Koukut voi vielä hioa ja kiillottaa tai heittää rumpuun kiillottumaan.

















Itse teen aina koukut itse, koska valmiina ne maksavat mielestäni ihan liikaa. Harjoitella voi vaikka hopeoidulla langalla ensin, jos ei uskalla hopealankaan heti tarttua.

Kertokaa rakkaat kolleegat, millä tavalla teette omat koukkunne?

P.s. Kiitos Mikalle kuvausavusta! ♥

29. heinäkuuta 2010

Maan ääniä

Maanläheiset värit on aina ollut mun juttu. Pitkän värikkään kauden jälkeen olen huomannut pikkuhiljaa taas palaavani tuttujen ja turvallisten värien pariin niin vaatteiden kun korujenkin kanssa. Käytin joskus ruskeaa ihan kaikkialla ja nyt olen pitänytkin siitä taukoa pari vuotta totaalikyllästymisen jälkeen.
Ehkä nyt voisin taas alkaa tykätä luonnonläheisistä sävyistä, tuleehan se syksykin sieltä jo aika pian.

Intiasta tuotu marmorironsu sai lastikseen valtamerijaspiksista ja hopeasta tehdyt korvakorut.

















Nilkkakoru lasihelmistä, puuhelmistä ja korumetallista. Melko hippiä sanoisin.
Malli on vanha, tämä jo kolmas yksilö! Yleensä en tee korusta useampaa kappaletta.
















Luusta tehdyt riipukset nappasin mukaani pari päivää sitten Sinellistä. Kaveriksi löytyi varastosta ihan sopivat luuhelmet. Metallit korumetallia.

25. heinäkuuta 2010

Kirppistelyä

Oltiin tänään siskon kanssa Valtterin kirppiksellä myymässä vanhoja rojujamme. Sisko lähtee syyskuussa Argentiinaan pidemmäksi ajaksi ja se myi suunnilleen koko elämänsä pois ihan pilkkahinnalla. Piti välillä pakottaa sitä pyytämään enemmän rahaa kamoistaan, kun myi liian halvalla. :P Silti raukka joutui heittämään loput kuteet roskalavalle, josta ihmiset hyökkäs niiden kimppuun kuin sika limppuun. Sitä tilannetta olisi oikeesti voinut verrata siihen, kun olisi jättänyt piknikeväät puistoon ja lokit olis lentäny joukolla kimppuun tapellen ja repien toisiltaan käsistä kamaa.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava päivä ja myyntisaldokin ihan kohtuullinen, tosin tällä hetkellä olen aivan rättipuhkipoikki aikaisin heräämisestä ja kamojen kanniskelusta. Ei ehkä ihan maailman paras idea raahata kaikki myyntikamat tyttären kanssa kahteen naiseen julkisilla paikalle... Jep, hulluutta! Enpä satu omistamaan autoa, ajokortista puhumattakaan.


Myynnissä oli tietenkin koruja, vanhempia sellaisia, jotka ei kelpaa muuten myyntiin. Siskon tekemät ruotsinlippukorviksetkin kuvassa. ;)                                                                                                         
                                                                       
Pikkusisko näytti vaan kieltä kun yritin kuvata.





Meikätyttö kalansilmässä






















Kirpparitytöt. :) Paljon oli tyhjiä pöytiä tällä kertaa, kuten kuvastakin näkyy. Aina kun olen Valtterissa käynyt, niin enpä ole yhtään tyhjää myyntipöytää nähnyt. Ehkä kirpparitädit ja sedät on vielä kesälomilla.

24. heinäkuuta 2010

Amuletteja

Monella on varmasti rakkaita koruja, joilla on tärkeää tunnearvoa.
Minullakin on tällaisia koruja ollut jonkin verran. Esimerkiksi ilman rakasta sormustani en yleensä lähde mihinkään tärkeisiin tapaamisiin, koska uskon että sillä on suotuisia voimia. Sormuksen olen omin kätösin takonut hopeakorukurssilla puolitoista vuotta sitten. Se ei ole missään nimessä virheetön, mutta sormuksen ansiosta varmistuin siitä asiasta, että koruja haluan tehdä jonain päivänä ammatikseni.

Olisi kiva kuulla onko teillä lukijoilla henkilökohtaisesti tärkeitä koruja, joiden uskotte tuovan teille onnea?


Tässä rannekorussa hopeaa, amatsoniittia ja punainen sinooperihelmi, jossa jonkinlainen kiinalainen symboli. Yksityiskohtana pieni korallihelmi.

















Lempikiveäni Fancy Jasperia eli suomalaisittain Intian akaattia, metallit tässäkin hopeaa.
Lukossa killuu eräs tuttu onnenmaskotti...  ;)

















Nimestään johtuen tämä koru on myös esiteltävä tässä postauksessa.
Talisman -sarjan kaulakorussa turkoosi kiviriipus, pieniä vuorikristalleja ja hopeaa. Tämä on tilattukin jo aikaa sitten verkkokaupasta ja toivottavasti tuo nyt onnea uudelle omistajalleen. :)

23. heinäkuuta 2010

Sudenkorentoja

Pitkästä aikaa jotain uutta! Muhun ehti iskeä aika paha korujumi, tai sitten se liittyi vaan jotenkin aivojen sulamiseen tässä helteessä. Aina kun yritin aloittaa koruilun ja pääsin pöydän ääreen, alkoi hiki virrata, eikä päässä liikkunut muuta kuin: "kuuma, kuuma, kuuma!"

Teinpä kuitenkin eilen nämä ihanat sudenkorento korvikset. Kivinä ametistit ja vuorikristallit. Sudenkorennot taisivat olla hopeoidut, muut osat hopeaa. Luulenpa, etten voi luopua näistä! 






















Tämän setin tein itselleni Ilosaarirockiin. Ihmettelen vieläkin, miten en onnistunut hukkaamaan noita korviksia, kun rymysin menemään niiden kanssa. Onneksi en!

















Lähikuva korviksista. Kivinä setissä aventuriinia ja amatsoniittia. Metallit messinkiä.






















Helmiä on jo sen verran ikävä, että helteestä huolimatta väkertelin eilen aika monet korut ja tänään meinaan kyllä tehdä lisää!

12. heinäkuuta 2010

Ihana viikonloppu!

Ja oikeastaan koko viime viikko. Oli kyllä paljon ohjelmaa joka päivälle; uimista, puistoilua, musiikkia, paljon paljon ystäviä, aurinkoa ja ulkoilmaa. <3

Koruja ei paljoa tullut tehtyä sattuneista syistä. Nämä kesäiset makramerannekorut sentään solmuttelin keskiviikkona Isabellan luona yöpyillessä. Täydellistä festarikamaa ensi viikonlopun Ilosaareen. :)

















Perjantaina parhautta Alppipuistossa, Plutonium 74! <3
















Piknikillä Pihlajasaaressa lauantaina

















Sorsuli tuli norkoilemaan meidän eväitä






















(Na)turismirannasta riitti hauskaa läppää

6. heinäkuuta 2010

Piristyspaketti Ebaystä

On aina iloinen yllätys kun raskaan työpäivän jälkeen tulee kotiin ja ovella odottaa paketti. Tällä kertaa vastassa oli pieni aarrepaketti Ebaystä, joka sisälsi ihania riipuksia. En voinut vastustaa näitä, vaikka ehdin juuri tehdä sopimuksen itseni kanssa, että olen vähän aikaa tilauslakossa... hups!

Komea mustekalaherra. Tämän kohdalla luki "Silver Ox." Mitähän mahtaa meinata..? Hinnan perusteella ei kyllä luultavasti ole hopeaa, enkä leimojakaan löytänyt. Ehkä hopeoitu?

















Sitten vähän messinkikappaleita. Toinen sudenkorennoista epähuomiossa väärinpäin. :)

















Sellaista tänään. Nytpä olenkin koko viikon yksin kotona, kun mies lähti aamulla Berliiniin ja tyttö on isällään. Meinaan pistää ihan ranttaliksi! No ei, mutta en ainakaan siivoa, ennenkun on pakko. Teen vaan koruja, koruja, koruja, käyn ehkä joogassa ja tapaan ystäviä. Ihanaa!

3. heinäkuuta 2010

Lapsille ja lapsenmielisille

Tein eilen pitkästä aikaa lasten korun. Tai no, siitä oikeastaan tuli vahingossa lasten koru. Sommittelu oli jälleen aika tarkkaa matematiikkaa, enkä saanut tehtyä korusta pitempää.
Tyttäreni tykkäsi kuitenkin korusta kovasti ja sanoi, että sehän on aivan selvästi lasten koru!
Käytin koruun pelkästään jämähelmiä.

Frog Lake

















Esittelenpä samantien muitakin lasten korusia, mitä on tullut joskus tehtyä.


Lasihelmiä ja metalliperhonen. Oikea pikku-prinsessan koru. :)

















Kohta 8-vuotta täyttävän tyttäreni Jaden tekemä kaulakoru. Eikös olekin näppärä tyttö?






















Ihan ensimmäinen, Jadelle vuosia sitten näperretty rannekoru. Tämä on käynyt hänelle jo pieneksi, mutta en taida raaskia purkaa... vaikkakin nuo kukalliset fimohelmet ovat aivan ihastuttavan suloisia.

Haaste

Bongasin Annin blogista kivan haasteen. En jaksanut odotella, että saisin oikeasti tämän haasteen joltain toiselta blogaajalta, vaan ryöstin sen törkeästi. Kiitos ja anteeksi vain Anni! :) Katsotaan saanko itsekään haastettua muita blogaajia.

Tässäpä tämä haaste:

1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan



































Kuva ei ole vanha, koska tietokone on hiljattain käynyt korjattavana ja siinä yhteydessä kaikki kuvat katosivat. :(

Satuin olemaan hereillä neljän maissa (älkää kysykö miksi) tässä eräänä aamuna kesälomallani, kun aurinko nousi. Lähdin innoissani kuvaamaan auringonnousua Herttoniemen vanhalle hyppyrimäelle uudella kamerallani, koska halusin välttämättä testata auringonnousu/lasku asetusta. :)
Kuvassa hyppyrimäeltä alas pururadalle laskeutuvat portaat. Mies ja tytär kävivät tänne muutettuamme laskemassa portaat ja piti äsken oikein soittaa miehelle ja tarkistaa kuinka monta niitä olikaan. Hän ei ollut aivan varma, mutta muisteli hämärästi että 130 kappaleen luokkaa.

Tämä paikka on aivan uskomattoman kaunis, onneksi saan asua tässä lähellä. Tänne tulen monesti ottamaan aurinkoa ja vaikka en ole kävelyihminen, niin joskus iltaisin saatan tehdä pienen kävelylenkin ja tulla tänne katsomaan auringonlaskua, joka on parhaimmillaan niin upea, että olen joutunut sen muutamalle ystävällekin näyttämään.
Täältä ylhäältä on myös mielettömät näkymät lahden yli kaupunkiin sekä Viikin ulkoilualueisiin.
Suosittelen käymään, jos yhtään lähistöllä satut asumaan.

Maisemakuvat lahden yli olivat vähän heikosti tältä reissulta onnistuneet (varsinkin ne panoramayritykset) mutta kuvaankin mielummin lähempänä olevia kohteita.
Tässä vielä yksi maassa mönkien otettu kuva samalta reissulta.                                                                                                                            

2. heinäkuuta 2010

Barbietytön luottokorut

Aamupäivä meni mukavasti toipilaana Barbiekoruja tehdessä.
Olen ollut saamaton näiden kanssa jo hyvän aikaa. Nuo kengät on vaan niin ihania, että ne meinasivat jäädä pölyttymään Nerik-laatikon pohjalle. Vähän vaihtelua hopealle: punaiset kengät saivat höysteeksi kuparia ja lilat kullan väristä metallia.


















Rullaluistimet olivat vähän liian suuria korvakoruiksi, joten näistäpä syntyi simppelit kaulakorut. Toiset parit voisi laittaa puolestaan puuvillanaruun roikuskelemaan.

1. heinäkuuta 2010

Nintendo retroilua

Pari työkaveria tilasi tässä muutama kuukausi sitten (ai miten niin pitkä tilausjono?) tällaiset vanhan kunnon Nintendo-ohjaimen näköiset käyntikorttikotelot. Yksi syy tämän tilauksen pitkään toteuttamisaikaan oli se, etten saanut aluksi noita hamahelmilaattoja pysymään toisissaan kiinni. Testailin kaikenlaisia liimoja pikaliimoista kontaktiliimaan, kunnes hiffasin käyttää kuumaliimaa - no sehän toimi!

Ehkä maailman isoimpana Nintendofanina haluan itsellenikin tällaisen ja samanmoisen kaulakorun tottakai!

















Sain aamuyöllä järkyttävän noidannuolen selkääni ja olen ollut kuin halvaantunut koko päivän. Viimeksi sain samanmoisen joskus kuusi vuotta sitten, enkä tosissaan enää muistanut kuinka tuskainen se voi olla.
Nyt alkaa pikkuhiljaa onneksi helpottamaan ja pääsin ryömimään tähän koneelle asti. :)