Kuten eilen vähän lupailin, tässä tulee nyt pieni postaus meidän pääsiäisreissusta - lähinnä kuvien muodossa.
Meillä on usein tapana käydä Kokkolassa pääsiäislomalla tapaamassa äidin puolen sukua. Reissussa oli mukana äitini, isäpuoleni, veljeni sekä tietenkin tyttäreni Jade.
Menomatkalla käytiin Karoliinan kahvimyllyllä. Sieltä löytyikin paljon kuvattavaa.
Yläkerrasta mm. tämä vanha kassakone.
Ja terassilta pelottava pääsiäisnoita.
Kakkupalat oli jättimäisiä. En jaksanut syödä kun puolet.
Bloggari sai kahvetta.
Sitten päästiinkin perille Kokkolaan. Mummolan talon nurkalta löytyi kevään merkkejä.
Pohjanmaalla virvotaan viikkoa myöhemmin kuin etelässä, lankalauantaina. Jade sai siis oivat tienestit kahdelta virpomisreissulta. :) Löydettiin vaatekaapista hieno mummun 70-luvulla ompelema mekkokin puputrullille. :)
Säät suosi vähän pohjoisemmassakin, kuten kuvasta voi päätellä. :)
Käytiin broidin kanssa tän kevään ekalla terassiolusella ja napsittiin taiteellisia kuvia Kokkolan keskustassa. :)
Ja mitä olisi pääsiäinen Kokkolassa ilman vierailua pääsiäiskokolla. Mahtaako siitä tulla koko kaupungin nimikin? Sellaista huhua olen joskus tainnut kuulla.
Käväisimme myös Oulunsalossa pikkuserkkuni Kiran 4-vuotis synttäreillä. Serkkuni Ansku oli leiponut uskomattoman hienon Mansikka-Marja aiheisen kakun!
Maanantaina pitikin lähteä jo kotia kohti. Heihei mummola!
7-tuntisella automatkalla saattaa tulla tylsää. Silloin voi vaikka räiskiä hassuttelukuvia. Tää oli kesyimmästä päästä. Niitä muita en kyllä kehtaa julkaista. :D
Sellainen reissu se. Oli ehkä yksi kivoimmista aikuisiän mummolareissuista ikinä!
28. huhtikuuta 2011
27. huhtikuuta 2011
Long time no see
Olipas pitkä päivitystauko, varsinkin korujen osalta. Olen ollut viime aikoina melko kiireinen vaihteeksi ja pääsiäinenkin meni pohjanmaalla sukuloidessa.
Eilen illalla päätin aloittaa vihdoin lasikapussien ja kuvien kanssa sähläämisen, kun sain vihdoin hankittua oikeanlaista liimaa. Itseasiassa näitä on pitänyt kokeilla jo pitkään, mutta vasta nyt sain haaveen toteutettua.
Homma menee siis niin, että lasikapussin alle liimataan kaunis, paperista leikattu kuva. Liimaksi käy väritön juokseva liima. Itse käytin Kiilto-sarjan Tammer kotiliimaa, toimi oikein hyvin. Liimailin nämä valmiiksi eilen illalla ja annoin kuivahtaa yön yli.
Kun liima on kuivahtanut kunnolla, ei muutakuin pikaliimalla kiinni sormuspohjiin.
Eilen illalla päätin aloittaa vihdoin lasikapussien ja kuvien kanssa sähläämisen, kun sain vihdoin hankittua oikeanlaista liimaa. Itseasiassa näitä on pitänyt kokeilla jo pitkään, mutta vasta nyt sain haaveen toteutettua.
Homma menee siis niin, että lasikapussin alle liimataan kaunis, paperista leikattu kuva. Liimaksi käy väritön juokseva liima. Itse käytin Kiilto-sarjan Tammer kotiliimaa, toimi oikein hyvin. Liimailin nämä valmiiksi eilen illalla ja annoin kuivahtaa yön yli.
Kun liima on kuivahtanut kunnolla, ei muutakuin pikaliimalla kiinni sormuspohjiin.
Keijusta ei meinannut saada hyvää kuvaa millään. Näyttää kun kuvan ja kapussin välissä olisi kauheasti ilmakuplia. Niiltä on näissä aika hankala kokonaan välttyä, mutta ei niitä kyllä livenä edes huomaa. :)
Saattaa olla, että teen pienen pääsiäisreissu postauksen tänään tai huomenna jos jaksan. Vähän niinkuin hyvityksenä pitkälle hiljaiselolle. :)
17. huhtikuuta 2011
Korjaamon design markkinat
Oltiin mamin kanssa koko viikonloppu Korjaamon design markkinoilla myyntihommissa. Ajattelin heittää tännekin muutaman kuvan tapahtumasta.
Molempina päivinä oli aivan mieletön keli! Sinänsä siis sääli, että joutui päivystämään sisätiloissa.
Jaettiin taas mamin kanssa sama osasto. Siellä se äiti kurkisteleekin. :)
Ens kerralla täytyy ottaa kyllä oma osasto, varsinkin jos tilaa on näin vähän. Pikkaisen on täyden ja sekavan näköistä meinaan.
Tuula Laukan ihanat keramiikkakorut. <3
Myynti oli kyllä melkoisen surkeaa. Eikä oltu äidin kanssa ainoita, joilla meni huonosti. Ihmisiä kävi tosi paljon, mutta ei ne kyllä mitään oikein ostaneet. :(
No mutta minä ostin! Mukaan markkinoilta tarttui käsin painettu kissa-aiheinen keittiöpyyhe. Se on samalla myös vuoden 2011 kalenteri. :)
En myöskään voinut vastustaa tätä ihastuttavaa pellavakassia. Pitsi ja vanhat valokuvat toimivat aina!
Meinaan tilata muitakin tämän designerin juttuja jossain vaiheessa.
Molempina päivinä oli aivan mieletön keli! Sinänsä siis sääli, että joutui päivystämään sisätiloissa.
Jaettiin taas mamin kanssa sama osasto. Siellä se äiti kurkisteleekin. :)
Ens kerralla täytyy ottaa kyllä oma osasto, varsinkin jos tilaa on näin vähän. Pikkaisen on täyden ja sekavan näköistä meinaan.
Tuula Laukan ihanat keramiikkakorut. <3
Myynti oli kyllä melkoisen surkeaa. Eikä oltu äidin kanssa ainoita, joilla meni huonosti. Ihmisiä kävi tosi paljon, mutta ei ne kyllä mitään oikein ostaneet. :(
No mutta minä ostin! Mukaan markkinoilta tarttui käsin painettu kissa-aiheinen keittiöpyyhe. Se on samalla myös vuoden 2011 kalenteri. :)
En myöskään voinut vastustaa tätä ihastuttavaa pellavakassia. Pitsi ja vanhat valokuvat toimivat aina!
Meinaan tilata muitakin tämän designerin juttuja jossain vaiheessa.
Nyt vaalivalvojaisia seuraamaan!
13. huhtikuuta 2011
Satsi korviksia
Eilen oli melko vahvasti korvispäivä. Sen voi ehkä päätellä seuraavista kuvista. Kaikki nämä tein eilen. :)
Tyttömäiset messinkirusetit, amatsoniittia ja lasibrioletit.
Työkaveri osti Lavender -kaulakorun tuossa jonkin aikaa sitten. Hän halusi sille kaveriksi korvakorut. Sain melko vapaat kädet ja tällaiset niistä sitten tuli. Samat ainekset kun kaulakorussakin, eli fluoriittia, mv-helmiä ja hopeaa.
Hopeisten eiffeltornien kanssa sopi tosi hyvin yhteen nämä neliönmalliset labradotiittihelmet.
Lasihelmiä ja messinkiä. Helmihatut ovat aivan ihanat jälleen! (mulla taitaa olla helmihattuihin joku fiksaatio)
Isohkot korvikset messinkiriipuksista ja kauniista osittain kirkkaista ja osittain opaakeista lasihelmistä.
Huh, olipa siinä korvakilluttimia kerrakseen.
Täytyy vielä loppuun mainostaa, että tulin just uuden harrastukseni crossfitin ekoista treeneistä ja olo on mitä mainioin! Nyt kun saan kerrankin oikeanlaista treeniä selälle ja hartioille, voin toivottavasti vihdoin jättää hyvästit kaiken maailman selkävaivoille ja jännetuppitulehduksille.
Tyttömäiset messinkirusetit, amatsoniittia ja lasibrioletit.
Työkaveri osti Lavender -kaulakorun tuossa jonkin aikaa sitten. Hän halusi sille kaveriksi korvakorut. Sain melko vapaat kädet ja tällaiset niistä sitten tuli. Samat ainekset kun kaulakorussakin, eli fluoriittia, mv-helmiä ja hopeaa.
Hopeisten eiffeltornien kanssa sopi tosi hyvin yhteen nämä neliönmalliset labradotiittihelmet.
Lasihelmiä ja messinkiä. Helmihatut ovat aivan ihanat jälleen! (mulla taitaa olla helmihattuihin joku fiksaatio)
Isohkot korvikset messinkiriipuksista ja kauniista osittain kirkkaista ja osittain opaakeista lasihelmistä.
Huh, olipa siinä korvakilluttimia kerrakseen.
Täytyy vielä loppuun mainostaa, että tulin just uuden harrastukseni crossfitin ekoista treeneistä ja olo on mitä mainioin! Nyt kun saan kerrankin oikeanlaista treeniä selälle ja hartioille, voin toivottavasti vihdoin jättää hyvästit kaiken maailman selkävaivoille ja jännetuppitulehduksille.
10. huhtikuuta 2011
Korviksia ja lisää ostoksia
Noniin! Sainpas muutamat korvikset vihdoin tehtyä niistä uusista messinkiosista.
Eiffeltornit ja helminä amatsoniittia. Nämä pidän kyllä itse. Meinasin jo hukata toisen korviksen, mutta onneksi se oli vain tarttunut kaulahuiviin.
Tyttömäiset kammat ja vaaleanpunaista marmoria.
Vaaleansiniset swarot ja messinkisulat tai lehdet.
Helmiliinan paketti saapui perjantaina. Oioi, olen ihan rakastunut näihin helmiin! Helmiliina ei kyllä petä koskaan. Helmet on aina kauniita ja hyvälaatuisia, niin nytkin.
Oli pakko saada lisää näitä makeanvedenhelmiä ja marmorirondelleja. Niin karkkiset värit, että tekisi napsia suuhun nuo kaikki!
En voinut vastustaa käsintehtyjä lamppuhelmiä ja tilasin kokeeksi yhden. Tämä on kyllä niin kaunis!
Eiffeltornit ja helminä amatsoniittia. Nämä pidän kyllä itse. Meinasin jo hukata toisen korviksen, mutta onneksi se oli vain tarttunut kaulahuiviin.
Tyttömäiset kammat ja vaaleanpunaista marmoria.
Vaaleansiniset swarot ja messinkisulat tai lehdet.
Helmiliinan paketti saapui perjantaina. Oioi, olen ihan rakastunut näihin helmiin! Helmiliina ei kyllä petä koskaan. Helmet on aina kauniita ja hyvälaatuisia, niin nytkin.
Oli pakko saada lisää näitä makeanvedenhelmiä ja marmorirondelleja. Niin karkkiset värit, että tekisi napsia suuhun nuo kaikki!
En voinut vastustaa käsintehtyjä lamppuhelmiä ja tilasin kokeeksi yhden. Tämä on kyllä niin kaunis!
6. huhtikuuta 2011
Rakkauspaketti
Tilasin puolitoista viikkoa sitten messinkiosia eräästä ihanasta nettikaupasta Hongkongista. Innolla odotettu paketti kolahti postiluukusta vihdoin tänään!
Minttuakin kiinnosti. Katti puski ja haisteli pakettia niin, etten meinannut päästä heti avaamaan. :D
IIIK! Paketin sisältö oli vieläkin ihanampi mitä osasin aavistella.
Käsi ei kestä vielä pihdeillä vääntelyä, mutta oli pakko päästä tekemään edes jotain pientä. Päätin tehdä pari helppoa sormusta. Näissä ei kauan nokka tuhissut. Liimasin nuo ihastuttavat lucitekukkakapussit sormuspohjiin kiinni ja tadaa! - lopputuloksena sievääkin sievemmät ja ennen kaikkea keväiset kukkasormukset. ♥
En osaa päättää minkä värisen pidän itselläni. Näihin kynsiin sopii ainakin parhaiten vaaleanpunainen. :)
Olen totaalisen rakastunut näihin sormuksiin ja kaikkeen muuhunkin mitä paketista löytyi.Voin kertoa, että sormet syyhyävät vimmatusti. Käsi, parane jo!
Olisikohan näillä vintage-henkisillä sormuksilla menekkiä, mitä luulette?
Minttuakin kiinnosti. Katti puski ja haisteli pakettia niin, etten meinannut päästä heti avaamaan. :D
IIIK! Paketin sisältö oli vieläkin ihanampi mitä osasin aavistella.
Käsi ei kestä vielä pihdeillä vääntelyä, mutta oli pakko päästä tekemään edes jotain pientä. Päätin tehdä pari helppoa sormusta. Näissä ei kauan nokka tuhissut. Liimasin nuo ihastuttavat lucitekukkakapussit sormuspohjiin kiinni ja tadaa! - lopputuloksena sievääkin sievemmät ja ennen kaikkea keväiset kukkasormukset. ♥
En osaa päättää minkä värisen pidän itselläni. Näihin kynsiin sopii ainakin parhaiten vaaleanpunainen. :)
Olen totaalisen rakastunut näihin sormuksiin ja kaikkeen muuhunkin mitä paketista löytyi.Voin kertoa, että sormet syyhyävät vimmatusti. Käsi, parane jo!
Olisikohan näillä vintage-henkisillä sormuksilla menekkiä, mitä luulette?
4. huhtikuuta 2011
Amerikan tuliaisia
Äiti tuli lauantaina kolme viikkoiselta Amerikan reissulta ja toi vähän tuliaisia. Koska en ole tehnyt koruja, esittelen vähän tuliaisia. :)
Äiti matkusti ympäri etelävaltioita ja vieraili intiaanien reservaateissa. Suurin osa tuliaisista on hankittu käsityöläisiltä, joten näitähän siis kelpaakin esitellä juuri täällä.
Kyllä äiti tietää mitä tytär odottaa reissuilta. No helmiä tietenkin! Niitä ei vain joka paikasta tahdo oikein löytyä. Silloin mami ottaa näitä perusrannekoruja, joista voi purkaa helmet käyttöön.
Hiekanväriset kivet ovat varmaankin maisemajaspista ja punaiset brecciated jaspista. Nämä piti ehdottomasti kuvata juuri tämän alustan päällä, kun ovat ns. huudeilta. :)
Jostain kylästä ostettu unisieppari. Jade sai vaaleanpunaisen pienemmän siepparin, mutta siitä ei ole kuvaa.
Käsinmaalattuja savieläimiä. Kilppari on Jaden ja kissa mun.
Äiti on ilmeisesti mieltynyt taiteilija Laurel Burchin tekemiin asusteisiin. Sain reissusta kissalaukun tuon joululahjaksi saadun kukkaron kaveriksi. Miau!
Nämä saviriipukset äiti osti joskus pari vuotta sitten Perusta Titicaca järveltä. Piti esitellä nyt nämäkin tässä samassa postauksessa, kun sain ne vasta eilen. No tuliaisiahan nekin...tavallaan.
Äiti matkusti ympäri etelävaltioita ja vieraili intiaanien reservaateissa. Suurin osa tuliaisista on hankittu käsityöläisiltä, joten näitähän siis kelpaakin esitellä juuri täällä.
Kyllä äiti tietää mitä tytär odottaa reissuilta. No helmiä tietenkin! Niitä ei vain joka paikasta tahdo oikein löytyä. Silloin mami ottaa näitä perusrannekoruja, joista voi purkaa helmet käyttöön.
Hiekanväriset kivet ovat varmaankin maisemajaspista ja punaiset brecciated jaspista. Nämä piti ehdottomasti kuvata juuri tämän alustan päällä, kun ovat ns. huudeilta. :)
Jostain kylästä ostettu unisieppari. Jade sai vaaleanpunaisen pienemmän siepparin, mutta siitä ei ole kuvaa.
Käsinmaalattuja savieläimiä. Kilppari on Jaden ja kissa mun.
Äiti on ilmeisesti mieltynyt taiteilija Laurel Burchin tekemiin asusteisiin. Sain reissusta kissalaukun tuon joululahjaksi saadun kukkaron kaveriksi. Miau!
Nämä saviriipukset äiti osti joskus pari vuotta sitten Perusta Titicaca järveltä. Piti esitellä nyt nämäkin tässä samassa postauksessa, kun sain ne vasta eilen. No tuliaisiahan nekin...tavallaan.
No oli mulla vielä yhdet esittelemättömät sulkakorvikset. Sopii hyvin näiden inkkari-ihanuuksien perään. ;)
Odottelen jo kieli pitkällä seuraavaa, värikkäämpää sulkalähetystä. ;)
3. huhtikuuta 2011
Hopeahommia
En tiedä oliko tässä itse syypää jännetupentulehdukseen. Ainakin se jäi viimeiseksi koruksi ennen sitä.
M pyysi tekemään itselleen hopeariipuksen erästä tilaisuutta varten ja minähän tein. Aloittamiseen meni luvattoman pitkä aika ja saaja ehti jo vähän huolestua ehtiikö koru valmiiksi asti. :P Koska koen itseni hopeahommissa vielä melko noviisiksi, tilaustöitä pitää aina pyöritellä ja suunnitella mielessään ja paperilla. Omaan käyttöön tulevia koruja ei sitä vastoin yleensä suunnittele kovin tarkkaan.
Pohja on sahattu millin hopealevystä ja pinta taottu vasaralla lommoiseksi. Pohjaan juotetun kuvion väänsin pihtien avulla millin hopealangasta ja vasaroin littanaksi. Lisäsin riipukseen vain nahkanauhan, mutta siitä ei nyt ole kuvaa. Jätin riipuksen tarkoituksella vähän viimeistelemättömän näköiseksi. Ainoa mikä omaa silmää häiritsee on se ettei tuon kuvion alareunaan tarttunut patina jostain syystä ollenkaan. Patinointi suoritettiinkin tällä kertaa ihan kananmunalla, koska patinointiin käyttämäni aine Norit oli jostain syystä kokenut kummallisen kemiallisen reaktion. Se oli muuttunut kirkkaaksi, eikä toiminut enää. Onko muilla käynyt samoin? No pitänee patinoida jossain vaiheessa uudelleen.
Heti kun käsi alkoi toipua, iski selkävaivat. Olin perjantaina vahtimassa lapsia ja nostelin heitä ehkä luvattoman paljon ja jotenkin väärin. Selkä on juilinut siitä asti tosi pahasti. Tää on just tätä mun tuuria. :(
M pyysi tekemään itselleen hopeariipuksen erästä tilaisuutta varten ja minähän tein. Aloittamiseen meni luvattoman pitkä aika ja saaja ehti jo vähän huolestua ehtiikö koru valmiiksi asti. :P Koska koen itseni hopeahommissa vielä melko noviisiksi, tilaustöitä pitää aina pyöritellä ja suunnitella mielessään ja paperilla. Omaan käyttöön tulevia koruja ei sitä vastoin yleensä suunnittele kovin tarkkaan.
Pohja on sahattu millin hopealevystä ja pinta taottu vasaralla lommoiseksi. Pohjaan juotetun kuvion väänsin pihtien avulla millin hopealangasta ja vasaroin littanaksi. Lisäsin riipukseen vain nahkanauhan, mutta siitä ei nyt ole kuvaa. Jätin riipuksen tarkoituksella vähän viimeistelemättömän näköiseksi. Ainoa mikä omaa silmää häiritsee on se ettei tuon kuvion alareunaan tarttunut patina jostain syystä ollenkaan. Patinointi suoritettiinkin tällä kertaa ihan kananmunalla, koska patinointiin käyttämäni aine Norit oli jostain syystä kokenut kummallisen kemiallisen reaktion. Se oli muuttunut kirkkaaksi, eikä toiminut enää. Onko muilla käynyt samoin? No pitänee patinoida jossain vaiheessa uudelleen.
Heti kun käsi alkoi toipua, iski selkävaivat. Olin perjantaina vahtimassa lapsia ja nostelin heitä ehkä luvattoman paljon ja jotenkin väärin. Selkä on juilinut siitä asti tosi pahasti. Tää on just tätä mun tuuria. :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)