Jollakulla ollut taas vaikeuksia keksiä otsikkoa :D
Harmittaa, että blogia tulee nykyään päivitettyä niin kovin harvoin. Mutta minkäs käsivammaisena teet, kun koruja ei synny enää entiseen tapaan. Kärsin niin pahoista hermosäryistä parisen viikkoa, etten pystynyt edes normi kotihommia tekemään. Sain viikko takaperin kuitenkin lääkityksen jokseenkin kuntoon, joten nyt olen uskaltanut taas pikkuisen varovasti näperrellä jotain korusia - tässäpä näitä olisi!
Taas yksi tätä lasikapussiriipus -sarjaa. Kapussin alla lymyilee jälleen siitä vanhasta Papayan kalenterista leikattu neitokaisen kuva. Helminä värjättyä jadea (4mm ja 6mm), 3mm onykseja ja mustia siemenhelmiä. Metalliosat hopeoituja. Todisteena tämän päiväisestä auringonpaisteesta tuo pieni valojuovakin livahtanut kuvaan. :)
Edelliset pääskyskorvikset olivat varsinainen succee ja ne myytiinkin ennätysnopeasti. Lisää saman tyyppisiä korviksia jäi kaipaamaan niin moni, että aloin kaivelemaan helmikauppoja läpi pääskyslinkkejä metsästäen, sillä ne olivat päässet loppumaan. Sepäs olikin hankalampaa, mitä alunperin kuvittelin. Onneksi lopulta tärppäsi Ebayn puolelta ja lintuset muuttivat vihdoin toissapäivänä meille.
Ylemmissä vuorikristallibrioletit ja alemmissa mustat lasibrioletit. Lisänä patinoitua hopeaa.
Leppoisaa keskiviikkoiltaa kaikille! Toivottavasti nähdään taas pian!
30. lokakuuta 2013
2. lokakuuta 2013
Sammalmetsissä
Tänään innostuin yllättäen vihreän ja keltaisen yhdistelmästä. Tuntuisivat toimivan loistavasti yhdessä, mutta jostain syystä en ole tainnut aiemmin naittaa niitä keskenään. Hämmentävää.
Kuuden koruiluvuoden jälkeenkin sitä oppii nähtävästi tällaisia perusjuttuja värimaailmoista.
Riipuksena killuu suurehko sammalakaatti, jonka kaveriksi ei harmikseni löytynyt samaa kivilajikkeen helmiä. Korvasin tuon samankaltaisen tummanvihreän kambabajaspiksella. Keltainen kivi on sitriiniä. Koruun uiskenteli vaivihkaa myös hiukan välkehtivää labradoriittia, jonka välkettä oli taas kerran vaikea vangita kuviin. On se velmu kivi!
Laatikoistani ei löytynyt myöskään tarpeeksi paksua hopeaketjua. En ole ostanut minkään sortin hopeaketjua aikoihin ihan siitä syystä, että se tuppaa olemaan niin tyyristä. Ketjua oli kuitenkin saatava, joten vääntelin s-mallisia lenkkejä patinoidusta hopealangasta ja kiinnitin ne toisiinsa. Tadaa! - Köyhän naisen hopeaketju!
Koru on lyhyen mallinen ja asettuu kaulalla tosi nätisti
Kuvia editoidessani aloin epäröimään, onko tuo sommittelu sittenkään toimiva. Luonnossa tuo epäsymmertisyys ei kuitenkaan näytä jostain syystä ollenkaan hölmölle, joten jätetään näin.
Ihanan syksyiset värit, vaikka mitään punaisen sävyjä ei tällä kertaa käytettykään. Sellainen viileä ja hillitty syksykoru, vai mitä? :)
Kuuden koruiluvuoden jälkeenkin sitä oppii nähtävästi tällaisia perusjuttuja värimaailmoista.
Riipuksena killuu suurehko sammalakaatti, jonka kaveriksi ei harmikseni löytynyt samaa kivilajikkeen helmiä. Korvasin tuon samankaltaisen tummanvihreän kambabajaspiksella. Keltainen kivi on sitriiniä. Koruun uiskenteli vaivihkaa myös hiukan välkehtivää labradoriittia, jonka välkettä oli taas kerran vaikea vangita kuviin. On se velmu kivi!
Laatikoistani ei löytynyt myöskään tarpeeksi paksua hopeaketjua. En ole ostanut minkään sortin hopeaketjua aikoihin ihan siitä syystä, että se tuppaa olemaan niin tyyristä. Ketjua oli kuitenkin saatava, joten vääntelin s-mallisia lenkkejä patinoidusta hopealangasta ja kiinnitin ne toisiinsa. Tadaa! - Köyhän naisen hopeaketju!
Koru on lyhyen mallinen ja asettuu kaulalla tosi nätisti
Kuvia editoidessani aloin epäröimään, onko tuo sommittelu sittenkään toimiva. Luonnossa tuo epäsymmertisyys ei kuitenkaan näytä jostain syystä ollenkaan hölmölle, joten jätetään näin.
Ihanan syksyiset värit, vaikka mitään punaisen sävyjä ei tällä kertaa käytettykään. Sellainen viileä ja hillitty syksykoru, vai mitä? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)