Voisinhan hyvinkin kertoa helmiharrastukseni taipaleen syksystä 2007 tähän päivään ja esitellä niitä ensimmäisiä ja myöhemmin uudempia koruja, joita ette ole vielä nähneet ja samalla mahdollisesti kertoa pienen tarinan koruun liittyen.
Noniin, ensimmäisen luukun kimppuun siis.
Kaikki alkoi siis syksyllä 2007. Muhun oli iskenyt jokin luovuusvimma, enkä tiennyt millä tavalla purkaisin sitä. En ollut koskaan ollut mikään käsityöihminen, olin itseasiassa oikea suvun mustalammas siinä suhteessa. Alunperin halusin lasinpuhalluskurssille, mutta koko pääkaupunkiseudulta ei löytynyt yhtään kurssia.
Istuimme loppukesästä ystäväni Isabellan kanssa terassilla ja kerroin luovuusvimmastani. Sattumalta Isabella oli tsekkaillut työväenopiston kursseja ja ehdotti josko mentäisiin yhdessä parille helmikorukurssille ja mehän mentiin.
Se iski siellä kurssilla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikka alku oli hankalaa, rakastuin helmiin ja korujen näpertämiseen sydänjuuriani myöten heti ensimmäisestä kurssipäivästä lähtien. Rakkaus ei ole osoittanut sammumisen merkkejä vielä tänäkään päivänä, päin vastoin.
Tässä ihan ihka ensimmäinen tekemäni koru: rannekoru siemenhelmistä spiraalitekniikalla ja välissä muovihelmiä. Aika kamala, mutta jostainhan se on aloitettava. :D Ihme että löysin kuvan tästä, korusta ei ole enää mitään tietoa missä pyörii. Kehystäisin varmaan jos olisi vähän kauniinpi. :)
Ensimmäisen luukun tarinasta tuli aika pitkä, muista tuskin syntyy yhtä paljon tekstiä. Itseänikin jännittää mitä kaikkea tuolta arkiston syövereistä löytyykään. :)
5 kommenttia:
Mukava oma idea joulukalenterille! Mukavaahan se on muistella menneitä välillä =) Itsekin naureskelen aina välillä alkutaipaleen tekeleitäni, miten VIHREÄ olinkaan ;) Ja vielä on paljon matkaa jäljellä...
Kiva kun aloitit joulukalenterin :)
Oli samansuuntaisia suunnitelmia, etsin vanhoja kuvia ja kasasin jo vähän kuvattavaakin, sitten luovutin.
Joo, tää oli varmaan ainoa mahdollisuuteni kasata kalenteri jollakin aiheella. Katotaan nyt mitä tästä tulee vai iskenkö hanskat tiskiin puolen kuun paikkeilla. :)
Hih, myös minä olen ollut suvun musta lammas käsityöalueella =) Muutama vuosi takaperin pyysin äidiltä apua hameen kaavoitukseen ja isä katseli hetken vieressä ja totesi, ettei olisi ikinä uskonut sen päivän koittavan kuin minä teen vapaehtoisesti käsitöitä=) No nyt teen koruja, ompelen jonkin verran ja huovutan eli käsityöt ovat erittäin vahvasti mukana arkielämässä.
Sinikarhu: Kunpa itsekin oppisin ompelemaan. Äiti on niin kiireinen, ettei koskaan ehdi opettamaan. Tai no se kyllä tekee neuleita, mutta kai se osaa ommellakin. :D
Voisin sanoa, että jokaisessa meissä asuu pieni käsityöihminen ja että jokainen tarvitsee edes hitusen luovuutta, jollakin tasolla.
Lähetä kommentti