Pois pinteestä

Hei vaan pitkästä aikaa te kaikki helmi -ja koruhörhöt!

Syy pitkään blogitaukoon oli yksinkertaisesti se, että pääsin VIHDOIN siihen kyynerpääleikkaukseen helmikuun alussa! Leikkaus meni hyvin, oikeaa kättäni vaivannut hermopinne löydettiin ja se saatiin vapautettua. Vielä en uskalla täysillä tuulettaa, kun käsi on vielä vähän kipeänä leikkauksesta johtuen, mutta ainakin kaikki puutumiset ja se helvetillinen hermosärky on nyt historiaa. Huojentunein olin siitä, että jotain oikeasti ja varmasti löydettiin, toinen juttu sitten onko siinä kaikki vai saanko edelleen kärsiä tenniskyynerpäästä ja ahtaasta olkapäästä lopun elämäni, kuten lääkäri varovasti eilen jälkitarkastuksessa vihjaisi, viitaten alttiuteeni saada näitä muitakin käsiin liittyviä vaivoja.
Pahin on kuitenkin nyt takana, sairasloma ohi, paluu töihin ja mikä tärkeintä - koruhommiin!

Ostin sairaslomallani Hakaniemen kauppahallista (en muista putiikin nimeä) ihanat filigraanimaiset puuriipukset ja maksoin kolmesta kappaleesta peräti kuusi euroa. Nuo riipukset ovat vaan niin uskomattoman nätit, etten voinut vastustaa. Jos joku tietää mistä tuollaisia vastaavia saisi tilattua hieman halvemmalla, saa vinkata!

Riipukset kaipasivat mielestäni jotain selkeää ja maanläheistä ympärilleen, joten päätin tehdä kaulakorun makramepunonnalla.

Koska edellisestä makramekaulakorustani on vierähtänyt jo tovin aikaa ja olin epävarma nauhojen pituudesta, jouduin soveltamaan vähän. Letitin sivut ja punoin vain etuosaan peruspunontaa ja napsin väleihin pieniä kellertäviä ja tummanpunaisia lasirondelleja. Riipukset yhdistin patinoituun hopeaan.

Tämä on ihan ehdottomasti kesäkorusetti, sillä kaikki makrame = kesä. :) Mahtoikohan nämä mahtavat kelit vaikuttaa korun kesäiseen ilmeeseen?

Edit: "In Action" -kuva jäi puuttumaan! Pahoittelen instagram-kuvaa, mutta kännykällä on helpompi ottaa nuo selfiekuvat. :)

Tuosta edellisen postauksen perintökorusta vielä: Kävin Old Times antiikkiliikkeessä tiedustelemassa korun ikää ja arvoa jo heti tammikuun puolen välin tienoilla tuon postauksen jälkeisenä päivänä. Koru tosiaan on 1800-luvun puoliväliltä tai lopulta, eli on hurjan vanha!

Metalli oli sittenkin hopeaa, harhauduin asiassa, koska leimat puuttuivat kokonaan. Korukivien ympärillä hieman kultaakin. Tuohon aikaan ei välttämättä ollut tapana leimata pieniä hopeisia koruesineitä, joten se selittää leimojen puuttumisen. Arvoa lisää myös se, että korun alkuperäinen säilytysrasia on edelleen tallessa.

Antiikkiliikkeen pitäjä oli harvinaisen mukava ja asiantunteva mies ja oli kovasti itsekin kiinnostunut korun historiasta ja sen alkuperäisestä kantajasta, isoisoisoäidistäni.