Lusikka kauniiseen käteen - ja sormeen

Arvontapalkintojen ohella taoin pari muutakin lusikkasormusta ja ajattelinpa kertoilla niiden tekemisestä vähän enemmänkin juttua. Olen jo pitkään haaveillut josko jonain päivänä onnistuisin kiepauttamaan lusikanvarren sormukseksi. Jotta tuon jämäkän varren saisi rullalle, täytyy lusikka ehdottomasti hehkuttaa polttimella, jotta taivuttaminen olisi edes vähän helpompaa (hehkuttamisesta huolimatta se ei siis ollut helppoa, uskokaa pois).
Alpakkalusikoita en ole uskaltanut hehkuttaa, koska niissähän ei ole kuin hitusen hopeapitoisuutta. Tosin olen kuullut huhua, ettei ne miksikään hehkuttamisesta menisi.. tiedä häntä.
Nyt kun vihdoin sain 830 hopealusikoita, uskalsin tarttua polttimeen ja eikun sormuksen tekoon. Hehkutuksen jälkeen metallia sai tosiaan naputella sormuspinnan ympärille tovin. Tajusin, että pyöristäminen kannattaa aloittaa varren leveästä päästä. Ainakin niin se kävi minulla helpommin.

Näissä koekappaleissa varsi ei mennyt täysin ympäri, vaan päiden väliin jäi pieni rako, joka tosin ei sormessa haittaa yhtään. Arvontasormukseen sahasin hieman pidemmän varrenpätkän, jotta sain sen kiepautettua kokonaan ympäri. Kun varsi oli saatu vaivalla muotoonsa, ei muutakun sitruunahapotus, hionta ja kiillotus päälle.

Tässä nämä valmiit kokeilukappaleet. Kauheasti teki mieli jälkikäteen naputella tuohon leveään osaan jotain tekstiä tai kuviota, mutta myöhäistähän se on nyt tässä vaiheessa tehdä. 
Toiselle puolelle jäi alkuperäiset nimikirjainkaiverrukset: HV. Ilmeisesti isoisoäitini Helmin peruja nämä lusikat. Kadehdittavan hienolla nimellä oli muuten isomummoni siunattu. ;) Ja jos joku siellä ihmettelee miten raaskin tuhota nämä vanhat hopealusikat, ei pelkoa - niitä on PALJON ja toki säästän osan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan juhlien kahvipöytiin.