Vielä yksi lettikoru

Innostuin letittelemään ja kasaamaan vielä yhden monirivisen  rannekorun ja innostuinpa näköjään myös kuvailemaan sitä eri näkövinkkeleistä. Näitä monirivisiä on jotenkin tosi mukava ja inspiroiva tehdä. Toisin kuin esimerkiksi kaulakoruissa, rannekoruissa tykkään rönsyilevästä, värikkäästä ja monitahoisesta otteesta. Mitä parempi, jos se vielä kilisee ja helisee ranteessa heiluessaan.

Alimmassa rivissä (kuvassa) tummanruskeita puuhelmiä ja ylimmässä rivissä 4mm turkoosihelmiä. Helmien väleissä siemenhelmet vastaväreissä. Keskimmäinen rivi on mokkanauhaisen letin paikka.

Löysin tuollaisen hienon lukonkin, jonka pyöreästä osasta lähti kätevästi neljä kiinnityspaikkaa, joihin nuo rivit sai kivasti istumaan. Neljänteen renkulaan asensin magnesiittihelmestä ja lasibrioletista tehdyn riipuksen.

Ja sitten vielä pari kuvaa paikoillaan ranteessa.

Enemmän on enemmän

Olen viime aikoina jälleen innostunut monirivisistä rannekoruista ja päätinkin tehdä muutama kokeilun monirivisyyden parissa pitkästä aikaa.

Toisessa rivissä Brecciated jaspista ja toisessa heleän pinkkiä korallia. Helmien väleissä pieniä messingin värisiä siemenhelmiä. Metalliosat messinkiä.

Kädet syyhysivät päästä punomaan jotain. Letitin mokkanauhaa ja liitin sen kaveriksi punottuna nahkanauhaa ja messinkiketjua. Tässä on säätövaraakin.

Tässäkin letitettyä mokkanauhaa ja toisena rivinä makramepunontaa, väleissä metallihelmiä.

Kesäiset vibat näissäkin. Ei muutakun nämä ranteisiin ja festaroimaan! :)

Avainnauhoja

Käsi tykkää edelleen kyttyrää pihdeistä, mutta vaijeriin pujottelu kyllä luonnistuu ihan kivasti.

Viime viikolla tein monta avainnauhaa, kas tässä.


Tämän värit oikein hehkuvat! Punaista ja hiekanväristä jokikiveä, messinginvärisiä siemenhelmiä ja keskellä kaunis sinooperihelmi.

Tämä sopii kyllä varmasti jokaisen työasun kanssa yhteen. :) Tästä tuli myös pisin näistä kolmesta nauhasta ja työkaveri ihastui siihen niin, että koru löysikin tänään jo uuden kodin. Matskuina Botswanan akaattia, vuorikristallia, hopeoituja metallihelmiä ja hematiitin värisiä siemenhelmiä.

Kolmannessa helmiäislasihelmiä, metallihelmiä ja messinginvärisiä siemenhelmiä

Näitä oli mukava pujotella. Mukavan aivotonta hommaa ja kuitenkin hienoa jälkeä tuli. Yritin tehdä mahdollisimman kestäviä näistä, sillä avainnauhathan tuppaavat hajoamaan helposti joutuessaan kovalle rasitukselle. Taidanpa mennä tekemään näitä lisää! Luulen, että muutama muukin työkaveri saattaisi haluta tällaisen omakseen, mm. minä itse! :)

Pois pinteestä

Hei vaan pitkästä aikaa te kaikki helmi -ja koruhörhöt!

Syy pitkään blogitaukoon oli yksinkertaisesti se, että pääsin VIHDOIN siihen kyynerpääleikkaukseen helmikuun alussa! Leikkaus meni hyvin, oikeaa kättäni vaivannut hermopinne löydettiin ja se saatiin vapautettua. Vielä en uskalla täysillä tuulettaa, kun käsi on vielä vähän kipeänä leikkauksesta johtuen, mutta ainakin kaikki puutumiset ja se helvetillinen hermosärky on nyt historiaa. Huojentunein olin siitä, että jotain oikeasti ja varmasti löydettiin, toinen juttu sitten onko siinä kaikki vai saanko edelleen kärsiä tenniskyynerpäästä ja ahtaasta olkapäästä lopun elämäni, kuten lääkäri varovasti eilen jälkitarkastuksessa vihjaisi, viitaten alttiuteeni saada näitä muitakin käsiin liittyviä vaivoja.
Pahin on kuitenkin nyt takana, sairasloma ohi, paluu töihin ja mikä tärkeintä - koruhommiin!

Ostin sairaslomallani Hakaniemen kauppahallista (en muista putiikin nimeä) ihanat filigraanimaiset puuriipukset ja maksoin kolmesta kappaleesta peräti kuusi euroa. Nuo riipukset ovat vaan niin uskomattoman nätit, etten voinut vastustaa. Jos joku tietää mistä tuollaisia vastaavia saisi tilattua hieman halvemmalla, saa vinkata!

Riipukset kaipasivat mielestäni jotain selkeää ja maanläheistä ympärilleen, joten päätin tehdä kaulakorun makramepunonnalla.

Koska edellisestä makramekaulakorustani on vierähtänyt jo tovin aikaa ja olin epävarma nauhojen pituudesta, jouduin soveltamaan vähän. Letitin sivut ja punoin vain etuosaan peruspunontaa ja napsin väleihin pieniä kellertäviä ja tummanpunaisia lasirondelleja. Riipukset yhdistin patinoituun hopeaan.

Tämä on ihan ehdottomasti kesäkorusetti, sillä kaikki makrame = kesä. :) Mahtoikohan nämä mahtavat kelit vaikuttaa korun kesäiseen ilmeeseen?

Edit: "In Action" -kuva jäi puuttumaan! Pahoittelen instagram-kuvaa, mutta kännykällä on helpompi ottaa nuo selfiekuvat. :)

Tuosta edellisen postauksen perintökorusta vielä: Kävin Old Times antiikkiliikkeessä tiedustelemassa korun ikää ja arvoa jo heti tammikuun puolen välin tienoilla tuon postauksen jälkeisenä päivänä. Koru tosiaan on 1800-luvun puoliväliltä tai lopulta, eli on hurjan vanha!

Metalli oli sittenkin hopeaa, harhauduin asiassa, koska leimat puuttuivat kokonaan. Korukivien ympärillä hieman kultaakin. Tuohon aikaan ei välttämättä ollut tapana leimata pieniä hopeisia koruesineitä, joten se selittää leimojen puuttumisen. Arvoa lisää myös se, että korun alkuperäinen säilytysrasia on edelleen tallessa.

Antiikkiliikkeen pitäjä oli harvinaisen mukava ja asiantunteva mies ja oli kovasti itsekin kiinnostunut korun historiasta ja sen alkuperäisestä kantajasta, isoisoisoäidistäni.

Antiikkia antiikkia

Täytin 30 vuotta tammikuun alussa ja sain isän äidiltä uskomattoman hienon syntymäpäivälahjan, jonka haluan esitellä myös täällä blogissani. Korua voi käyttää rintakoruna tahi riipuksena. Ajattelin soveltaa korun käyttöön jälkimmäisessä muodossa, mutta ensin tähän pitää tilata jokin kaunis hopeaketju, jonka tietenkin patinoin, jotta se sopii korun omaan, ajan mittaan patinoituneeseen ulkomuotoon. Korun voisi tietenkin halutessaan puhdistaa ultaäänipesussa, mutta pidän siitä enemmän tällaisena.

Koru on hyvin vanha, mutta tarkkaa tietoa valmistusvuodesta ei ole. Se on mummini mummin peruja ja hän on ilmeisesti saanut tämän kauniin korun lahjaksi jostain työpaikastaan läksiäislahjaksi, mahdollisesti jopa Munkkiniemen kartanosta, missä hän toimi palvelusväkenä 1800-1900 luvun taitteessa. Koru on siis mahdollisesti jopa yli 100-vuotias! Korun historia kiinnostaa minua huiman paljon ja aionkin viedä sen piakkoin johonkin antiikkiliikkeeseen arvioitavaksi.

Rasia on yhtä vanha kuin korukin ja valmistettu ilmeisesti juurikin tätä korua varten.
En meinannut saada tuon kauniin ametistin väriä ja välkettä kunnolla vangittua kameralla. En edes auringonpaisteessa. Jos lukijoista joku on enemmänkin perehtynyt hiontoihin, niin mitähän hiontaa tähän kiveen on käytetty? Viistehiontaa ehkä?

Pienet vaaleat helmet ovat varmaankin makeanvedenhelmiä. Luulen, ettei tällaisen koruun välttämättä ole istutettu suolaisen veden helmiä, vaikka niitä antiikkikoruissa usein näkeekin. Korun pohja on pronssia (edit.) hopeaa. Jos istutukset oltaisiin tehty arvokkaampaan metalliin, niin silloin helmet voisi varmaankin olla jopa suolaisen veden helmiä. Tämä nyt oli ihan omaa pähkäilyä, voin olla väärässäkin.

Koru on joka tapauksessa valtavan kaunis, ja jos ei oikeasti kovin arvokas, niin sitä se on ainakin minulle. Käytänkin tätä vain juhlapäivinä sopivan juhla-asun kanssa. Pitää hankkia äkkiä se ketju tähän, niin se pääsee joskus ulkoilemaan. On varmasti asunut tuossa rasiassa jo hirmuisen pitkään ja haluaa pian käyttöön! :)

Maa kutsuu

Kiitokset kommenttitulvasta ja myös palautteesta edelliseen postaukseen! Lämmittivät erityisen paljon mieltä ja sain uutta puhtia blogin pitämiselle.
Eräs kommentoija pyysi suurempia kuvia blogiin, joten muutinkin keskimarginaalia nyt leveämmäksi, jotta myös isot kuvat mahtuvat paremmin. Aiemmalla pohjalla ne meinaan venyivät laitojen yli ja se näytti hölmölle. Onneksi tuota sai levennettyä ihan helposti.

En meinaa ihan kaikkia kuvia välttämättä suurentaa, vain ne jotka näyttävät isona hyvälle. Joissakin kuvissa tuntuisi laatu ikävästi kärsivän aika paljon, kun niitä suurentaa. Kuvat saa edelleen isoksi niitä klikkaamalla tai Chromen lisäosalla, joka suurentaa kuvan, jos sen päälle vie kursorin. Itselläni on tuo selain ja kyseinen appi käytössä, joten muiden blogeja lukiessa pienet kuvat eivät häiritse ainakaan minua.

Eihän bloggerissa ole mitään työkalua, millä voisi helposti suurennella vanhojen postausten kuvia jotenkin massana? Noh, vaikka tuollainen työkalu löytyisikin, joutuu noita tekstejä varmaan aika paljon muokkaamaan, koska kuvien koon muuttaminen sotkee aika lailla kaikki rivit. Luulen, etten jaksa manuaalisesti käydä läpi tuhatta postausta, joten aloitetaan niillä suurilla kuvilla siis tästä eteenpäin. :)

Sain tehtyä viime viikolla (ja vähän tänäänkin) muutamia helppotöisiä korusia. Kaikissa tuntuisi tahattomasti toistuvan melko maanläheinen värimaailma.

"Luuläpyskät", luuhelmiä ja hopeoidut metalliosat. Kuvan rannekoru ei ole tekemäni, toimii vain kuvausrekvisiittana. :)

Pitkästä aikaa tällainen miesten/unisex -koru! Helminä puuhelmiä, hematiittia tai lasia ja oliskohan noi putket luuta? Näyttivät ainakin luuhelmiltä, mutta täyttä varmuutta ei ole sillä kaikki tämän korun helmet on ostettu Kierrätyskeskuksesta.

Korviksissa ihanat Etsystä tilatut "fossiilihelmet", jotka ovat lasia. Kuten myös nuo ihanat särmikkäät ruosteisen oranssit helmet. Näihin sotkin hopeoituja ja hopeisia osia keskenään. Koukut patinoitua hopeaa ja muut osat siis hopeoitua korumetallia.

Peruskauraa lasihelmistä ja messingistä. Huomaatteko, että olen yrittänyt etsiä erilaisia kuvaustaustoja ja rekvisiittaa. Kynttilä.. hömm.. :D

Peruskauraa tämäkin rannekorunen. Tummanruskeita puurondelleja ja huurrettua 8mm karneolia, jotka ovat lojuneet nurkissa jo vuosia. Kauniita ne ovat ja ihanan erikoisiakin, mutta en vain ole osannut käyttää niitä mihinkään! Paitsi nyt. :)

Ei korviksia ilman niitä ihania lasirondelleja! Pitihän nyt sellaisetkin näpertää. :) Vihrät helmet myös lasia. Muut osat messinkiä.

Uskomattoman paljon koruja tai ainakin kuvia! Ei uskoisi, että olen nämä kaikki viikossa saanut aikaan tällä etanatahdillani. Ja vielä jäi jotain esittelemättä, se jääköön huomiselle!

Vuoden ekat!

Niin meni joulu, alkoi uusi vuosi ja täytinpä vuosiakin - pyöreät 30 vuotta! Meikänainen lojuu edelleen sairaslomalla, mutta arvatkaa vaan olenko osannut pitää näppini irti helmistä? No en täysin, vaikka olen kyllä yrittänyt kovasti! Sitä kun urhoollisesti tekee vain vähän kerrallaan ja pitää taukoa välissä, niin kyllä sieltä jotain lopputuloksiakin syntyy.

Olen ollut viime aikoina melkoisen turhaantunut tähän blogiin ja avauduinkin asiasta tänään somessa aika huolella. Kirjoitin statukseeni näin: "Oon tässä vähän miettinyt, että pitäiskö ton korublogin pitäminen lopettaa kokonaan. Kauhee vaiva tehdä eka se koru, sitten kuvata se, editoida kuvat, tehdä postaus -> keksiä jotain hölinää ja naseva otsikko. Eikä ketään edes kiinnosta. Toki pidän blogia omaksi ilokseni ja ensisijaisesti työpäiväkirjana, mutta vois siihen olla joku helpompikin keino." 

Avautumiseni sai paljon kommentteja. Ystävieni mielestä blogia ei missään nimessä tule lopettaa ja monet tuntuisivat sitä seuraavan, vaikka oletin ettei täällä juuri ketään edes käy. No olin väärässä siinäkin, kun katselin hieman tilastoja. Parhaimmillaan tätä blogia kuitenkin lukee parhaimmillaan yli 3000 yksittäistä kävijää per kuukausi. Se on huima määrä! Kiitän ja kumarran jokaista uskollista lukijaani!

Olen stressannut kovasti sitä, etten käsivammani takia pysty tekemään koruja entiseen malliin, joten blogikaan ei päivity enää kuten ennen. Koruilu on kuitenkin intohimoinen harrastukseni ja elämäntapani, jota tuskin tulen koskaan lopettamaan kokonaan - vauhti on nyt vain hetkellisesti hidastunut ja se pitää hyväksyä. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että olen myös hieman ihmetellyt sitä miksi postauksiani ei enää kommentoida juuri lainkaan. Onko syynä hiljaiselo vai teenkö nykyään tylsiä koruja?

Oli miten oli - blogia ei tulla ainakaan vielä kuoppaamaan. Pidän sen kirjoittamista kuitenkin edelleen mielekkäänä, vaikka onhan jokainen postaus varsin ison työn takana - kuten varmaan ainakin kaikki omaa blogia pitävät tietävät. Joskus sitä vain turhautuu, ymmärrättehän? :)

No mutta nyt riittää avautumiset ja sitten niitä koruja vihdoin! Tänään oli kovin harmaa päivä, (kuten aika moni päivä tässä viime aikoina) joten kuvat ovat aika tummanpuhuvia. Varsinkin, kun bloggeriin lisätessä ne tuntuisivat tummuvan entisestään! Äh, en jaksa enää avata Lightroomia uudelleen :)

Sain eräältä ystävältäni perinteisesti uudet Papayan kalenterit vuodelle 2014, joten pääsin leikkelemään viime vuoden kalentereista pikkukuvat korutarkoituksiin. Ensimmäisessä korussa riipuksen väreihin sopivat myrkynvihreät lasihelmet sekä vaaleanpunaista fasettihiottua korallia. Piti jatkaa tuota helmijaksotusta enemmänkin, mutta korallihelmien reiät olivat liian pienet, vain näistä neljästä sain metallilangan mahtumaan läpi.

Tämän riipuksen kuva on ehkä oma lempparini kaikista! ♥

Fluoriitti on minulle jostain syystä haasteellinen kivilaji. Se näyttää nauhassa niin vaisulta ja valjulta, mutta korussa se jotenkin syttyy loistamaan aivan ihmeellisellä tavalla. Olen yllättynyt jokaisella kerralla, kun olen siitä jotain tehnyt - nytkin. Muut osat hopeoitua metallia.

Viimeisessä korussa lempiväriyhdistelmäni sai kukoistaa, kun helmet sopivat niin hienosti riipuksen väreihin. Tässäkin hopeoidut välilinkit yms. muut metalliosat.

Ja siinä vielä kaikki koruset sievästi rivissä. Olisin iloinen, jos kommentoisit mikä korukolmikon kolmesta yksilöstä viehättää eniten? Rattoisaa tiistaita ja parhainta uutta vuotta kaikille!

Neljä yötä jouluun on

Käsiongelmat jatkuvat ja koruilukielto on näennäisesti edelleen voimassa. Voipi siis olla, ettei kukaan saa tänä vuonna joululahjoiksi koruja. 

Huomasin kuitenkin, että kädet kestää aika hyvin näiden nappikorujen tekoa, kun ei tarvitse pihtejä käyttää ollenkaan. Niinpä punoin pari sellaista pahinta korukuumetta helpottamaan.

Punaista jokikiveä, oranssia aventuriinia, punaruskeaa nahkanyöriä ja kookoksenkuorinappi

Botswanan akaattia, vaaleanruskeaa nahkanyöriä ja kauniisti kuvioitu puunappi

Yhdet korviksetkin tuli tehtyä jonkin aikaa sitten. Näistä en ehtinyt ottaa järkkärillä kuvaa ollenkaan, koska korvikset lähtivät yllättäen ystävälle lahjaksi. Tämä instagramkuva saa nyt kelvata. 

Neljä yötä jouluun on.. Helmitarinoita toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää joulun odotusta ja joulua! ♥

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoista juhlapäivää kaikille!

Koruilukiellossa ollaan käden kanssa edelleen, joten mitään uusia koruja ei ole esitellä tällä kertaa. Tämän kaulakorun tein tuossa joku kuukausi sitten ennen sairaslomaani ja sain sen vasta tänään kuvattua. Sopii kyllä väreiltään ehdottomasti tähän päivään, vaikka tunnustettakoon etten niinkään isänmaatani ajatellut tätä tehdessäni.

Materiaaleina syvänsiniset jokikivet, valkoinen howliitti ja kaunis Tensha-helmi riipuksena miksattuna patinoidun hopean kanssa.

Mukavaista itsenäisyyspäivän iltaa ja pidennettyä viikonloppua rakkaat lukijat! Meidän perhe lähtee nyt mummolaan itsenäisyyspäivän illalliselle. :)

Steampunk

Steampunk-villitys taisi jo vähän laantua korurintamalla noin yleisesti, mutta eipäs minulla! Olen jo varmaan kolmisen vuotta pyöritellyt päässäni kaiken maailman steampunk-koruideoita, mutta jostain syystä en ole saanut tilattua sopivia koruosia niiden toteuttamiseen. Rakastan tuota tyylisuuntausta kovasti ja varsinkin steampunk-korut ovat useasti niitä kaikkein upeimpia!

Sain muutaman metallirataksen eräältä ystävältäni, joka käytti näitä omaan asuunsa Entropyn 20-vuotis pippaloihin, joissa teemana oli juurikin Steampunk. Tuli itsekin pyörähdettyä noissa kekkereissä viime perjantaina, vaikka itseasiassa en kuvitellut ehtiväni firman pikkujoulujen takia. Voi miten huikeita asuja ja asusteita ihmiset olivatkaan saaneet aikaiseksi! Teema olisi innoittanut minuakin askartelemaan vaikka mitä, mutta toiset suunnitelmat, ajanpuute ja käsikivut pistivät kapuloita rattaisiin - ihan kirjaimellisesti. :)

Nyt kuitenkin koitti hetkeni, kun pyysin valokuvaaja ystävääni ottamaan 30-vuotis lahjaksi itselleni minusta pari valokuvaa, steampunk-teemalla tietenkin. Huomenna juoksen ympäriinsä lainailemassa kuvauksiin vähän muutakin rekvisiittaa, jollaista kavereilta on sopivasti jäänyt noista bileistä nurkkiin pyörimään. Steampunk-lookkiini sopivat korut näpertelin tänään ja ne tulevat tässä.

Simppeli ehkä, mutta niin sen pitikin olla, jotta erottuu kuvauksissa edukseen ja teema tulee selväksi myös koruista. Tykkään tästä tosi paljon! Tulee varmasti käytettyä ihan arkikorunakin.
Messingin, kuparin ja yksi hopean värinen metalliratas messingin väriseen "solmuketjuun" linkitettynä.

Istuu kaulalla oikein nätisti :)

Ja lopuista rataksista vielä nätit korvikset. Enempää ei noita rattaita sitten jäänytkään, joten tilaus lähtee vetämään uudesta satsista aivan tuotapikaa. Samalla voisi miettiä jotain pitsi -ja nahkatarvikkeita, hmm.. Tää saattaa lähteä vähän lapasesta, mutta haitanneeko tuo?

Tämän päivän steampunk-koruilut lähtivät liikkeelle itse asiassa tästä pienestä hehkulampusta, jonka otin talteen korun osaksi joskus kauan sitten. Ongelmana oli vain miten kiinnittää lamppu, jossa ei ole mitään koloja tai lenkkejä mihin ripustaa suoraan mitään. Porasin reiän kummallekin puolelle yläpään metalliosaa (pari milliä syvä reikä tuli, kokonaan läpi ei pora mennyt) ja kiinnitin isohkon avattavan renkaan kumpaankin reikään. Hyvin pysyy!

Lampun kaveriksi valikoitui kaunis avainriipus, pari lasista kellokukkaa ja tummaa hopeoitua ketjua.

Instagramilla saa yllättävän hyviä kuvia, vaikka ei se järkkää tule koskaan korvaamaan. Kivaa vaihtelua silti. :)