14. tammikuuta 2014

Antiikkia antiikkia

Täytin 30 vuotta tammikuun alussa ja sain isän äidiltä uskomattoman hienon syntymäpäivälahjan, jonka haluan esitellä myös täällä blogissani. Korua voi käyttää rintakoruna tahi riipuksena. Ajattelin soveltaa korun käyttöön jälkimmäisessä muodossa, mutta ensin tähän pitää tilata jokin kaunis hopeaketju, jonka tietenkin patinoin, jotta se sopii korun omaan, ajan mittaan patinoituneeseen ulkomuotoon. Korun voisi tietenkin halutessaan puhdistaa ultaäänipesussa, mutta pidän siitä enemmän tällaisena.




































Koru on hyvin vanha, mutta tarkkaa tietoa valmistusvuodesta ei ole. Se on mummini mummin peruja ja hän on ilmeisesti saanut tämän kauniin korun lahjaksi jostain työpaikastaan läksiäislahjaksi, mahdollisesti jopa Munkkiniemen kartanosta, missä hän toimi palvelusväkenä 1800-1900 luvun taitteessa. Koru on siis mahdollisesti jopa yli 100-vuotias! Korun historia kiinnostaa minua huiman paljon ja aionkin viedä sen piakkoin johonkin antiikkiliikkeeseen arvioitavaksi.






































Rasia on yhtä vanha kuin korukin ja valmistettu ilmeisesti juurikin tätä korua varten.
En meinannut saada tuon kauniin ametistin väriä ja välkettä kunnolla vangittua kameralla. En edes auringonpaisteessa. Jos lukijoista joku on enemmänkin perehtynyt hiontoihin, niin mitähän hiontaa tähän kiveen on käytetty? Viistehiontaa ehkä?

Pienet vaaleat helmet ovat varmaankin makeanvedenhelmiä. Luulen, ettei tällaisen koruun välttämättä ole istutettu suolaisen veden helmiä, vaikka niitä antiikkikoruissa usein näkeekin. Korun pohja on pronssia (edit.) hopeaa. Jos istutukset oltaisiin tehty arvokkaampaan metalliin, niin silloin helmet voisi varmaankin olla jopa suolaisen veden helmiä. Tämä nyt oli ihan omaa pähkäilyä, voin olla väärässäkin.






































Koru on joka tapauksessa valtavan kaunis, ja jos ei oikeasti kovin arvokas, niin sitä se on ainakin minulle. Käytänkin tätä vain juhlapäivinä sopivan juhla-asun kanssa. Pitää hankkia äkkiä se ketju tähän, niin se pääsee joskus ulkoilemaan. On varmasti asunut tuossa rasiassa jo hirmuisen pitkään ja haluaa pian käyttöön! :)

8 kommenttia:

Mags kirjoitti...

Käyttöön vain! Ihastuttva antiikkikoru! Helmillehän on välttämätöntä saada ilmaa ja ihon kosketusta :-)

Taika kirjoitti...

Olisi kiinnostavaa tietää myös tuosta mummin mummista. jos teillä on vielä suvussa joku joka tietää niin kannattaa kysellä ja kirjoitella niitä muistiin. Minullakin on sukukoruja mutta valitettavasti kukaan ei enää muista millaisia olivat niiden alkuperäiset kantajat joka harmittaa. Minusta koru on aina kiinnostavampi jos sen koko tarina on tiedossa.

Todella kaunis koru.

Gesi kirjoitti...

Kiitos kommenteista Mags ja Taika!

Minuakin kiinnostaisi kovasti tietää lisää mummini mummista, mutta isoäitini on tosiaan ainoa henkilö, joka hänestä jotain muistaa ja on minulle sen kaiken jo kertonutkin. Onneksi on kirjoittanut myös sukumme historiaa jonkin verran ylös. Mummini on orpo, jonka äiti kuoli tuberkuloosiin mummini ollessa pieni, eikä isää tiedetä. Mummin mummi, eli juurikin tämän korun kantaja kasvatti hänet.

Ketään muita ei ole enää suvustamme kertomassa. Meillä on isän puolelta tosi pieni suku, eikä kukaan ole oikein yhteydessä keskenään.

kirsema kirjoitti...

Onpas lumoava koru! Ehdottomasti käyttöön sopivan tilaisuuden tullen :)

Miina kirjoitti...

Upea koru ja varmasti arvokas! Suvun koruna tietenkin myös tunnearvokas :) Kerro sitten täälläkin jos saat selville jotain mielenkiintoista sen historiasta :)

Gesi kirjoitti...

Ehdottomasti kerron sitten, kun olen käynyt tutkituttamassa korun.

Onko teillä muuten mitään vinkkejä Helsingin antiikkiliikkeistä, missä olisi hyvä asiantuntemus korurintamalla? Ja tiedättekö veloitetaanko tuollaisesta arvioinnista suunnilleen kuinka paljon vai tehdäänkö mahdollisesti veloituksetta?

Arna kirjoitti...

Oi minkä aarteen olet saanut lahjaksi! Minusta on ihanaa kun esineillä on historiaa ja tässä tapauksessa vielä tunnearvoa suvunkautta.

MAXIN HOPEAT kirjoitti...

Wau! mikä ihana aarre.